torstai 8. elokuuta 2013

Päivän Harri

Tänään lainasin taas pinon kirjoja ja olen koko illan lukenut Susanna Alakosken Päivän Harria. Kirjan vaaleanpunainen kansi on kaunis, mutta antaa ehkä hieman väärän mielikuvan kirjasta. Tai en tiedä, mutta kuvan perusteella minä ainakin odotin jotain tyttökirjamaista koululaisromaania. Päivän Harri on kuitenkin paljon enemmän.Tarinassa on yllättävää syvyyttä ja vaikka kirja kuvaa tavallista koululaisen arkea, niin se on mielestäni kaikkea muuta kuin tylsä tai kliseinen. Käyttäisin pikemminkin sanoja hauska ja persoonallinen.

Kirjan kertojana on sen päähenkilö Tiia, joka asuu isänsä kanssa Ruotsissa Ystdadissa ja käy neljättä luokkaa. Luokalla on myös hänen paras ystävänsä Peggi ja niin ärsyttävän raivostuttava Harri, jonka toilailusta Tiia haluaa kertoa isälleen iltaisin. Tiia inhoaa lemmikkejä, sillä melkein kaikilla on niitä ja hän on pahasti allerginen, samoin kuin Peggikin. Eivätkä ihmiset ymmärrä, että hän ei voi sietää myöskään hajusteita. Heillä on Peggin kanssa myös oma "urbaanikieli", jottei opettaja Bodil Brenner voisi syyttää heitä kiroilusta ja vetää miinuksia vihkoonsa.

Kertoja Tiia kuvaa tapahtumia ja ajatuksiaan niin hauskasti ja aidosti että välillä unohdan, että kyse on fiktiivisestä henkilöstä. On ollut mielenkiintoista kurkistaa kymmenvuotiaan tytön elämään ja ajatusmaailmaan. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että se on niin erilainen, kuin perinteiset koululaisten tyttökirjat. Minulla on sellainen käsitys, että moni tytöille kirjoitettu lastenkirja kertoo ns. kilteistä tytöistä ja heidän poikahaaveistaan. Tämän kirjan tytöt ovat kuitenkin virkistävän erilaisia. He eivät ehkä ole mitään koviksia tai pahiksia, mutta kuitenkin suorapuheisia, rohkeita ja suoria myös toiminnassaan. Enkä ainakaan minä löytänyt kirjasta siirappia.

Pidän kirjasta, mutta mietin, että saako aikuinen lukija kenties kirjasta enemmän irti, kuin kymmenvuotias lukija? Onko kirja kymmenvuotiaankin mielestä hauska? Koskettavatko nuorta lukijaa samat asiat, kuin aikuista? Toisaalta kirjassa kuitenkin liikutaan kymmenvuotiaitten maailmassa ja sen ikäiset ymmärtävät kirjaa varmasti paremmin, vaikka heitä puhuttelisivatkin kirjassa eri asiat, kuin aikuisia.

Päähenkilön perhe on ruotsinsuomalainen ja Tiian isän puheessa tulee esiin paljon suomenruotsin sanoja, jotka kuulostavat ruotsinruotsiksi oudoilta ja hassuilta. Siksi luulenkin, että kirja olisi alkukielisenä - siis ruotsiksi - luettuna paljon parempi (Dagens Harri). Silti suosittelen kirjaa myös suomenkielisille lukijoille. Erityisesti niille lapsille, joiden mielestä perinteiset tyttökirjat ovat tylsiä ja vanhanaikaisia, ja aikuisille, jotka haluavat ymmärtää jotain lapsen maailmasta. Tai ylipäätään kaikille, jotka nauttivat lukemisesta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti