Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

Olen jo pitkään katsellut sillä silmällä Jennifer E. Smithin kirjaa Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea. Kirjan nimi herätti mielenkiintoni jo heti ilmestyttyään, mutta vasta nyt lainasin sen luettavakseni.

Pelkäsin, että kirja olisi pinnallinen ja tylsä, siirappia tihkuva teinirakkaustarina. Erehdyin jälleen kerran. Rakkautta siinä kyllä oli ja nuoria ihmisiä, mutta tarina oli kerrottu viehättävällä tavalla, herkästi ja hauskasti. Hymyilin ja itkin sitä lukiessani.

Kirjan päähenkilönä on 17-vuotias amerikkalaistyttö Hadley, jonka vanhemmat ovat eronneet ja isä on menossa uusiin naimisiin Lontoossa. Hadley on katkera isälleen ja vastentahtoisesti lentää häihin. Matkalla hän tutustuu Oliveriin ja pitkän lennon aikana he ehtivät jutella kaikenlaista ja ihastuakin. Lentokentällä he joutuvat eroon toisistaan, eikä Hadley saa poikaa mielestään.

Myönnän, Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea kuulostaa varsin tyypilliseltä rakkaustarinalta. Kuitenkin kirjassa oli paljon muutakin. Vaikka rakkaustarina kuljetti juonta eteenpäin, niin minusta kirjan parasta antia olivat sittenkin Hadleyn pohdinnat vanhempiensa erosta. Vihaa, jota hän tunsi isäänsä kohtaan, kuvattiin aidontuntuisesti, niin kuin muitakin Hadleyn tunteita. Minua puhutteli kirjassa eniten juuri se, miten rakkaus lopulta mursi muureja ihmisten väliltä.

Olen aina pitänyt saduista ja tässä oli jotain satumaista, irti arjen realismista olevaa. Voisin suositella tätä kirjaa erityisesti kaikille tyttökirjojen ystäville ja niille, jotka pitävät tarinoista, joissa on ripaus romantiikkaa ja satujen taikaa.