Jäljellä ja Toisaalla

Tartuin eilenillalla Salla Simukan kirjoittamaan kirjaan Jäljellä. Olin väsynyt ja avasin kirjan sattumanvaraisesti jostain keskeltä, vain hieman selaillakseni sitä. Jokin tekstissä kuitekin herätti mielenkiintoni. Minun olisi oikeastaan pitänyt mennä nukkumaan, mutta en malttanut olla katsomatta, miten kirja alkaa. Se oli huono idea, sillä jäin koukkuun kirjaan heti ensimmäisten sivujen aikana. Tarinan vetovoima oli niin vahva, etten voinut lopettaa lukemista, vaikka silmät lurpahtelivat ja tiesin seuraavasta päivästä tulevan sillä unimäärällä vaikea.

En  voi kertoa kovin tarkkaan, mistä kirja kertoo, sillä muuten pilaisin lukukokemuksenne. Kirjan päähenkilönä on kuitenkin 15-vuotias Emmi, joka kirjan alussa karkaa kotoa ja palatessaan huomaa olevansa yksin maailmassa. Juonenkäänteet pitävät otteessaan ja yllättävät lukijan. Parasta kirjassa oli mielestäni se, että asioita ei selitetty, vaan jätettiin auki. Pidin siitä, miten kirja loppui ikään kuin kesken

Vanhempien lukijoiden ei kannata säikähtää Emmin ikää. Ainakin minä ihastuin kirjaan, vaikka en ole enää aivan niin nuori. Mielestäni hyvä tarina puhuttelee kaikenikäisiä, vaikka kirjaan olisikin lyöty leima "nuortenkirja" tai "lastenkirja".

Eilen kävin kirjastossa palauttamassa Jäljellä -kirjan ja ilahduin, kun löysin hyllystä sen jatko-osan, Toisaalla. Senkin luin pikavauhtia, aloitin jo töissä ruokatauolla, jatkoin bussimatkalla ja sain sen loppuun nyt illalla. Toisaalla täydentää kauniisti sitä, minkä Jäljellä jätti auki. Sinäkin kirjassa oli ikään kuin aukkoja tai kohtia, joita sai lukiessa täydentää. Pidin jälleen kerran myös lopusta. Toisaalta pidin myös alusta. Oikeastaan pidin koko tarinasta ja siitä tavasta, millä se kerrottiin.

Ihailen sitä, miten taivavasti Salla Simukka kutoo lukijansa eteen tarinaa, kuin hämähäkinverkkoa, johon lukijat jäävät kiinni, eivätkä voi lopettaa ennen kuin viimeinen sivu on käsillä. Miten se viimeinen sivu tuleekin aina niin äkkiä?

Suosittelen lämpimästi vierailua kirjastoon hakemaan tai varaamaan Salla Simukan Jäljellä. Sitä jatko-osaa, Toisaalla, ei sitten kannata vilkaista ennen kuin tuo ensimmäinen on luettu, sillä muuten tiedätte liikaaa.

Hyviä lukuhetkiä!